Millä hinnalla halpa on kallista?

Paljon on ehtinyt vettä virrata Tonavassa niistä ajoista kun Sulo Vilèn, tuo nykypäivän hiphopparien pipomuodin edelläkävijä, lanseerasi Tankki täyteen – tv-sarjassa sen legendaarisen ’no kun sai halvalla’ lausahduksen. Kyseisen huoltoasemanpitäjänhän sai ostamaan aivan mitä tahansa tarpeetontakin kun vain osasi mainostaa että nyt on halpaa – vaikka toisen, rämän hinausautovanhuksen, hinaamaan jo hajonnutta ensimmäistä rämää. Taloudellisen tilanteen kiristyessä hinnan merkitys myös niissä tarpeellisissa, välttämättömissä hankinnoissa kasvaa. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan köyhän ei kannata halpaa ostaa.

Kuluneella viikolla hintakilpailu nousi uutisotsikoihin etenkin Uber-taksipalvelujen rantautuessa Helsinkiin. Kymmeniä prosentteja totuttuja taksoja halvemmalla ’kyydityspalveluja’ lupaava Uber on ennen muuta markkinahäirikkö – ja sellaisena lähtökohtaisesti tervetullut. Niin paljon kuin taksipalveluissa maassamme on hyvää, on huonoakin, enkä varmasti ole ainoa satunnainen matkailija, joka toivoo Uberin saavan aikaan uudistuksia alalla muutenkin kuin hinnoittelun osalta. Toki jää nähtäväksi miten ne Uber-kuljettajista jotka toimivat ilman taksilupaa, onnistuvat maamme pykäläviidakossa luovimaan.

Kuluttajat harvoin valittavat saadessaan käyttämänsä hyödykkeen aiempaa halvemmalla. Niin raadollista kuin se onkin, oma napa on lähempänä kuin kontion napa, ja väitän ettei varsinkaan näin laman syövereissä suuri osa kuluttajista ostopäätöstä tehdessään ajattele tuotteen tai palvelun tarjoajan toimeentuloa, vaan omaa talouttaan. Ja mitä helpompi kuluttajan on tuotteen tai palvelun toimivuus todeta, sitä suurempi on hinnan vaikutus ostopäätöksessä. Yrittämättä mitenkään aliarvioida taksipalveluja, kuluttajan on suhteellisen helppo päätellä onko hänen saamansa kyyti sen tasoinen ja oikeaan osoitteeseen päätynyt että hän haluaa samalla hinnalla kyseistä palvelua käyttää jatkossakin. Yhtä lailla, kun Valio taannoin tuomittiin  sakkoihin maidon hinnan polkemisesta kilpailijan ajamiseksi pois markkinoilta, kuluttaja voi maitoakin ostaessaan nopeasti todeta oliko hänen valitsemansa maito laadultaan ja hinnaltaan odotuksen mukainen.

Jos sen sijaan ajatellaan vaikkapa lääkäripalveluita, ei hinnan ja laadun vertaileminen eri palveluntarjoajien kesken olekaan enää yhtä suoraviivaista. Yksittäisissä laboratoriokokeissa vielä ehkä hyvinkin, mutta pidemmissä ja monimutkaisemmissa hoidoissa ylipäätään kokonaishinnan hahmottaminen etukäteen voi olla melkoisen haastavaa, eikä palvelun laadun arvioiminenkaan välttämättä onnistu ennen kuin pidemmän ajan kuluttua hoidosta. Teleoperaattorit puolestaan ovat esimerkki alasta jossa tunnutaan tarkoituksellisesti esitettävän hinnoitteluperusteet niin monimutkaisesti, että kuluttajan on vaikea vertailla hintoja – siitä huolimatta ettei itse tuote ole vaikeaselkoinen. Vakuutusyhtiöt puolestaan ottavat tässä suhteessa kaiken hyödyn irti pykäläviidakosta – pelkkiä nimen perusteella vastaavan oloisia vakuutuksia eri palveluntarjoajilta ei voi vertailla keskenään samanlaisina, ellei ole perehtynyt kilometrin mittaisiin vakuutusehtoihin ja todennut vakuutukset myös kattavuudeltaan vastaaviksi.

Rekrytointipalvelut edustavat myös sellaista toimialaa, jossa palvelun laatua on hyvin vaikea kattavasti arvioida välittömästi palvelua toteutettaessa. Onnistuneen henkilövalinnan pystyy työnantaja todella toteamaan vasta uuden työntekijän päästyä sisään ’talon tapoihin’ ja alettua tehdä tulosta – tehtävätyypistä riippuen tähän voi mennä vaikka vuosi siitä kun henkilö on tullut valituksi tehtävään. Vastavuoroisesti epäonnistuneen valinnan toteaminen vie helposti vähintäänkin kuukausia työsuhteen alkamisesta, ja sen negatiiviset seuraukset tulevat sen mukaisesti kalliiksi. Aika harvassa ovat ne työnantajat/yrittäjät, jotka tällaisen palvelun kohdalla tekevät valinnan pelkän hinnan perusteella – enemmän on niitä jotka uskovat itse hoitavansa rekrytointinsa parhaiten, vaikka sitten mutu-tuntumalta. Jos väärän rekrytointipäätöksen kustannukset perehdyttämisjaksoineen, tarjottuine koulutuksineen, toteutumattomine tuloksineen ja pahimmassa tapauksessa jopa menetettyjen sopimusten tai asiakkaiden kautta maksavat helposti työntekijän vuoden palkan, hintaan vaikuttaa ainakin mielikuvana myös riski ja mahdollisuus sen välttämiseen.

Kilpailukeinona hinnan pudottaminen on myös tyypillisesti lyhytkestoinen taktiikka. Markkinaosuutta voi koittaa ’ostaa’ kilpailijoilta tinkimällä hetkellisesti omasta katteesta (tuon ’hetken’ pituus määräytyy pääasiassa toimijan koon, vakavaraisuuden ja monialaisuuden mukaan), mutta lopulta sitä omaakin katetta pitää jäädä. Jos aggressiivinen hinnoittelu johtaa suoranaiseen hintasotaan, voivat asiakkaat hetkellisesti myhäillä tyytyväisinä parantunutta ostovoimaansa – kunnes huomataan, että tarjotut palvelutkaan eivät enää ole entisellä tasolla, ja lopulta palvelujen luotettavuus alkaa kärsiä huomattavasti, eikä alan toimijoiden konkursseiltakaan usein vältytä. Lentomatkustaminen tarjoaa hyvän esimerkin pitkittyneen hintakilpailun vaikutuksesta palveluihin.

Toki hinta saattaa olla myös uskottavuustekijä. ’Liian halpaa’ saatetaan pitää epäilyttävänä. Tässäkin on toimialakohtaisia eroja. Mitä vaikeampi asiakkaan on laatua ostohetkellä varmistaa, sitä todennäköisemmin saattaa hinnoittelu vaikuttaa asiakkaan laatumielikuvaan.

Yllättävän usein hintaa voidaan myös pyrkiä salailemaan. Saatetaan ajatella vaikkapa että pystytään veloittamaan vakavaraisemmalta asiakkaalta korkeampaa hintaa kun ei avoimesti kerrota omien tuotteiden tai palvelujen hintoja esimerkiksi verkkosivuilla. Tai että kilpailijat eivät pystyisi niin helposti omia hintoja alittamaan jos omat hinnat eivät ole kaikille näkyvillä. En tiedä. Itse uskon avoimeen hinnoitteluun ja sen tuomaan selkeyteen asiakkaan luottamuksen herättämisessä – ja kyllä kilpailijat aina jotain kautta ne muiden hintahaarukat esiin kaivavat kuitenkin.

Oikein mitoitettu tuotteen tai palvelun hintaa voi pitää silloin, kun sen tuottaminen on edelleen kannattavaa ja asiakas kokee tehneensä hyvät kaupat. Eikä tuo käsitys hyvyydestä muutu jälkikäteen laadun paljastuessa.

Olisiko sinulla käyttöä vanhalle hinausautolle? Saat halvalla!

Oletko miettinyt laskutusperusteesi asiakkaan tarpeen mukaan?

Otan tällä kertaa tapetille yhden innovaation osa-alueen, jonka merkitys palvelun tarjoamisessa ja asiakkaan valintapäätökseen vaikuttamisessa hyvin usein aliarvioidaan. Nimittäin hinnoitteluperusteet. En tarkoita nyt palvelun hintaa sinänsä – silläkin on tietenkin merkitystä – vaan sitä mistä asiakasta laskutetaan, ja millä perusteella. Arvoisa palveluntarjoaja, milloin viimeksi haastoit itseäsi miettimään ovatko oman palvelusi laskutusperusteet niin mietittyjä että ne paitsi erottavat sinut kilpailijoistasi, myös houkuttelevat asiakasta?

Koska uskon esimerkin voimaan niin heitänpä tässä muutaman ilmoille. Nyt kun kesä ja uimarantakausi taas lähestyy, kuntosaleilla lienee melkoinen kilpailu rantakuntoon itseään halajavista, koko talven itseään horrokseen syöneistä asiakkaista. Ja miten kuntosalit hinnoittelevat palvelunsa? Kuukausimaksuna salin käytöstä. Miksi? Miten se puhuttelee asiakasta tai huomioi heidän tavoitteensa? Monenko kuntosaliasiakkaan tavoitteena on käydä salilla mahdollisimman monta kuukautta? Todennäköisesti hyvin harvan – sen sijaan huomattavasti isompi osa käyttää (tai käyttäisi) kyseisiä palveluita painonsa pudottamiseen. Milloin viimeksi näitte kuntosalin ilmoittavan hintansa muodossa niin-ja-niin-monta euroa per painostasi pudonnut kilo? Jos kuntosalilla oikeasti uskotaan omien laitteiden ja niiden ohessa tarjottavan personal trainer – valmennuksen toimivuuteen, ei pitäisi olla ongelmaa laskuttaa palvelusta tulosten mukaan. Se myös kertoisi kuntoiluharrastusta harkitsevalle asiakkaalle kilpailevia kuntosaleja suuremmasta itseluottamuksesta oman palvelun tehokkuuteen.

Tuota kuntosaleille tyypillistä kiinteää kuukausiveloitusta harkitsisin sen sijaan vaikkapa lääkäripalveluiden puolella. Nythän homma toimii niin että maksat lääkärillä käynnistä kun käyt, ja itse päättelet koska syystä tai toisesta pitäisi käydä. Korkeintaan työterveyshuolto edellyttää 10 vuoden välein tapahtuvan iskarien ja nesteiden sääntömääräisen tarkastuksen. Eikö kuitenkin ja nimenomaan oman terveyden vaaliminen olisi riittävän tärkeä aihepiiri useimmille meistä, että säännönmukaisempi seuranta olisi palvelu jonka tuomasta mielenrauhasta voisi maksaakin? Suurilla lääkäritaloilla on niin paljon statistiikkaa eri ikävaiheissa tyypillisesti ilmenevien terveydellisten haasteiden osalta, että ei pitäisi olla kovin vaikeaa rakentaa hinnoittelumallia jossa asiakas ottaisi toistaiseksi voimassa olevan palvelupaketin, ja saisi sen puitteissa ’vuosihuolto’ kutsun ikäryhmälleen ja profiililleen tyypillisten riskien tarkistamiseen liittyviin tarkastuksiin, laboratoriokokeisiin yms. Säännönmukaiset tarkastukset ja mahdolliset seurannat sisältyisivät tiettyyn pisteeseen asti palvelun kuukausimaksuun. Jopa vakuutusyhtiöiden uskoisi olevan kiinnostuneita huomioimaan henkilön sairasvakuutusmaksuissa ennakoivan seurannan alennus? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan oman terveytesi ylläpidosta kuukausittain? Mikä lääkäritalo uskaltaa avata pelin?

Entäs nämä rekrytointipalvelut sitten, ja niiden hinnoitteluperusteet? Sen voisi kuvitella olevan melkoista salatiedettä jo ihan sillä perusteella että suurin osa alan toimijoista ei kerro hintojaan eikä edes hinnoitteluperusteitaan verkkosivuillaan. Ne siis ’neuvotellaan tapauskohtaisesti’. Hiirisormi pystyyn arvoisat yrittäjät, ketkä teistä ostavat mieluummin palveluita joiden hintoja ei missään näytetä, vai sellaisia jotka on selkeästi hinnoiteltu? Tälläkin sektorilla on tilaa innovaatioille myös hinnoitteluperusteissa – niiden salailemisen sijaan. Kun rekrytointipalvelun tarjoaja saa toimeksiannon esimerkiksi provisiopalkkaisen myyntipäällikön etsimiselle, niin eikö palvelun veloitus voisi olla takautuvaa ja pohjautua valitun henkilön aikaansaamaan myynnin kasvuun? Eikö olisi juuri toimeksiantajan edun mukaista voida ensin omista myyntiluvuistaan todeta että valinta on todella osunut nappiin, ja vasta sen jälkeen maksaa valintaprosessin hoitaneen rekrytoijan palkkio? Ainakin vaihtoehtoisena hinnoitteluperusteena taas asiakaslähtöisempi vaihtoehto, vai mitä olet mieltä? Nimeä mainitsematta tiedän yhden rekrytointipalvelujen tarjoajan joka tulee lanseeraamaan tällaisen hinnoittelumallin juuri näillä hetkillä. Vinkkinä voin mainita että kyseisen yrityksen logo on vihreä-valko-musta.

Kannattaa muistaa hinnoitteluperusteiden merkitys asiakkaalle, ja niiden tuomat mahdollisuudet erottua markkinoilla. Parempaa syytä muuttaa palvelujen hinnoitteluperusteita kuin se että ’ainahan se on näin tehty’ en ihan äkkiä keksi.