Kimmon ensimmäinen oikea työ telemarkkinoinnin parissa oli varsin antoisaa. Ei mitään helppoa työtä todellakaan. Meni aikansa ennen kuin hän oppi suhtautumaan toisinaan melko vihamielisesti puhelimessa viestineiden prospektien käyttäytymiseen. Samalla hän oppi miten asiakasta voi kuunnella eikä ainoastaan lukea markkinointitekstiä suoraan paperista. Kauppa alkoi käymään koko ajan paremmin. Telemarkkinointiyritys huomasi nuoren miehen kyvyt ja nosti hänet ryhmäpäälliköksi. Kimmo oppi pikkuhiljaa esimiestyön aakkosia. Jokainen ihminen on erilainen ja pelkkä käskeminen ei tuntunut oikein istuvan tulosten parantamisen keinoksi. Taas löytyi uusi näkemys, niin voisihan sitä vaikka valmentaa enemmän, ottaa jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet huomioon, tukea vaikeissa hetkissä ja ennen kaikkea osoittaa yltiöpäistä onnistumisen riemua tulleista kaupoista yhdessä myyjän kanssa. Tämäkin osoittautui menestysreseptiksi. Kimmosta oli esimieheksi.
Opiskelut olivat nyt myös ohi ja ammattikorkeakoulun tradenomin paperit taskussa. Telemarkkinointi saisi nyt jäädä. Kimmo lähetti hakemuksia useisiin paikkoihin ja vaikka kovasti yritti, tulosta ei tullut. Internetistä lukemalla Kimmo oli oppinut miten CV ja hakemus oikeaoppisesti laaditaan. Kimmo ei vielä tiennyt, että työpaikan saaminenkin on myyntityötä. Kesä meni onneksi töissä, isän ystävän varastohommissa. Tietenkin Kimmo tiesi, että työ on aina merkityksellistä, oli se mitä tahansa ja hän halusi hoitaa varastossakin asiat mahdollisimman hyvin. Sen merkitystä Kimmo ei tässä vaiheessa tiennyt, mutta hyvin tehty kesätyö poiki elintärkeän vinkin avoimesta osastopäällikön paikasta kodintekniikan myymälässä. Kimmo sai hyvät suositukset varastotöistä ja samalla osasi nyt pyytää telemarkkinointiyrityksen omistajalta hyvät suositukset mukaansa. Ensimmäinen oikea työhaastattelu tuli eteen. Kyllä se tietenkin jännitti, aiemmat tehtävät kun oli tullut ilman isompia haastatteluja, mutta nyt oli paikalla rekrytointiyrityksen konsulttikin. Kimmo kaivoi alitajunnastaan vahvuutensa, minä osaan myydä ja valmentaa. Ne hän löi pöytään ja selvisi vielä hyvin persoonallisuustestauksista, jotka vahvensivat työnantajan ja konsultin näkemystä, että tässä miehessä on potentiaalia. Kimmo sai tuon paikan.
Meni pari vuotta ja Kimmo eteni myymäläpäälliköksi. Samalla hyvällä asenteella kun aiemminkin. Työnantaja näki Kimmossa potentiaalia ja hän sai käydä erilaisissa myyntivalmennuksissa ja järjesti niitä myös aktiivisesti oman myymälänsä väelle. Tulevaisuus näytti loistavalta. Kimmo päätti hakea myyntijohtajan paikkoja alansa ulkopuolelta esimerkiksi it-taloista. Hakemukset olivat entistä parempia, niitä Kimmo oli räätälöinyt säntillisesti jokaiseen työtehtävään jota haki. Ensin ei purrut, ei edes vastausta onko jatkossa vai ei. Kimmo turhautui, on se kummallista kun kukaan ei halua edes vastata vaikka on nähnyt kovan työ hakemuksen eteen.
Kimmon palvelualtis asenne kun näkyi myymälän johtamistyössä, hän osallistui edelleen myymälätyöhön ja halusi pysyä kokoajan ajan hermolla asiakastyytyväisyydestä ja tietenkin siitä miten alaiset suoriutuvat työssään. Kimmo oli valmis auttamaan jokaista ja käyttämään siihen aikaansa, jotta myymälä menestyisi entistä paremmin. Yhtenä päivänä eräs asiakas saapui myymälään, ja kas Kimmo sattui samalla olemaan tietotekniikan osastolla kiittämässä miten hyvin myyjä oli hoitanut reklamaation ja asiakas oli ollut tyytyväinen palveluun. Tämä eräs asiakas kuuli miten Kimmo palkitsi myyjän ja oli siitä varsin mielissään. Hän meni suoraan keskustelemaan Kimmon kanssa ja kertoi, että hän on paikallisen it-alan yrityksen toimitusjohtaja ja he hakevat uutta myyntijohtajaa. Kimmo kertoi, että itseasiassa tietääkin…koska on hakenut jo kyseistä paikkaa. Kimmo pääsi haastatteluun ja päihitti kaikki muut hakijat tinkimättömällä asenteellaan asiakaspalvelun, valmentavan esimiestyön, uudistumisen, palkitsemismallien sekä halutun yrityskulttuurin nuorena tekijänä. Näin Kimmosta tuli myyntijohtaja.
Etsitäänkö teillekin oma Kimmo ?
