Onko tämä CV rakenne sinulle juuri sopivin?

Törmättyäni yhä uudelleen ja uudelleen työnhakuvalmennuksissa henkilöihin, jotka ovat tuskailleet ansioluettelonsa kanssa kun syystä tai toisesta heidän työhistoriansa ei anna heidän osaamisestaan sen kaltaista kokonaiskuvaa kuin minkä he haluaisivat itsestään antaa, olen omaksikin ilokseni voinut jakaa heille ilosanomaa. Sen CV:n rakenteen voi muuttaa toiseksi. Sen mitä puolia itsestään cv:ssä ja työhakemuksessa korostaa, voi – ja hyvät hyssykät sentään, pitääkin – itse valita!

Perinteisen, ja edelleen yleisimmän, CV:n keskeinen sisältö on kääntäen kronologinen työhistorian kuvaus, jossa kukin yksittäinen työtehtävä vastuualueineen ja saavutuksineen on kuvattu tehtävänimikkeen, työnantajan ja kyseisessä tehtävässä vietetyn aikajakson alapuolella.

On kuitenkin useampiakin eri työnhakutilanteita joissa tämä perinteinen CV rakenne ei toimi työnhakijan eduksi, vaan jopa sitä vastaan. Uravaihtajilla aiempi työhistoria ei useinkaan ainakaan kaikilta osin tue tavoiteltua uutta urasuuntaa – tällöin aiemman uran vaiheita korostava cv vie lukijan huomion työnhakijan kannalta epäedulliseen suuntaan. Niin ikään hyvin pitkään saman työnantajan palveluksessa olleiden osaamisesta saattaa työhistorian pohjalta muodostua kovin monotoninen mielikuva, varsinkin jos työtehtävien sisältökin on ollut samankaltainen läpi uran. Myös työvuosien väliin mahdollisesti sisältyvät aukot korostuvat työhistoriaan keskittyvässä CV:ssä. Henkilö voi myös pyrkiä muuttamaan vaikkapa harrastustaan elinkeinoksi – tällaisessakaan tilanteessa toivotun kaltaisen työpaikan saamisen keskeiset edellytykset eivät tyypillisesti löydy työhistoriasta.

Kaikissa edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa työnhakijan kannattaa kokeilla osaamispohjaisen CV:n tekemistä.

CV:n muusta rakenteesta riippumatta laittaisin joka tapauksessa nimen, yhteystiedot, linkit työnhaussa hyödynnettäviin sosiaalisen median profiileihin sekä valokuvan ensimmäisen sivun yläreunaan. Ja näiden jälkeen ensimmäiseksi osioksi lyhyen profiilikuvauksen, johon tyypillisesti kuuluu kokonaistyökokemus vuosina ihan lyhyesti avattuna, jotain mielenkiintoa herättävää omasta persoonasta / työskentelytavoista, sekä mielellään suuntaa-antava kuvaus omista uratavoitteista. Kustakin ylläolevasta hyvin mietitty yksi lausekin riittää.

Työnhakijaprofiilin jälkeen ensimmäiseksi ja siis CV:n keskeisimmäksi osioksi tuleekin sitten oman ydinosaamisen esittely. Kannattaa valita esimerkiksi viisi osaamisaluetta (kuitenkin vähintään kolme, ja alle 10). Nämä esiin nostetut osaamisalueet on syytä valita huolella. Niiden ei ole tarkoitus välttämättä kuvata henkilön työhistorian niitä elementtejä joista on määrällisesti eniten kokemusta, vaan nimenomaan niitä osaamisalueita, joista henkilöllä on kokemusta/meriittejä ja jotka optimaalisesti tukevat toivotun kaltaisiin työtehtäviin hakeutumista tästä eteenpäin. Eli tässäkin mielessä tämä CV:n rakenne antaa työnhakijalle paremmat mahdollisuudet muokata itsestään antamaansa ammatillista mielikuvaa vapaammin käsin kuin työhistoriaa korostava, jossa esim. työtehtävien tittelit eivät juurikaan jousta.

Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa sellaiset osaamisalueet kuin esimiestaidot, viestintäosaaminen ja valmennus. Kustakin osaamisalueesta tulee CV:n oma väliotsikko, jonka alla henkilö kuvaa kyseiseen taitoon liittyvää kokemustaan, tehtäviään ja saavutuksiaan kokonaisuutena. Sillä, monenko eri työnantajan missäkin tehtävissä kokemus on kertynyt, ei ole tässä yhteydessä sanottavaa merkitystä, vaan osa-alueen kokemuksella yhteensä. Oletetaan vielä, että tässä tapauksessa henkilön työhistoria on ollut suurelta osin viestintäalan esimiestehtäviä, joten keskeinen osa työhistorian tehtävien ja saavutusten kuvauksista tulee katettua näiden osaamisalueiden alla. Sen sijaan valmennus osaamisalueena ei perustukaan työhistoriaan, vaan henkilön vapaa-ajan harrastukseen poikien koripallojoukkueen valmentajana ja partioryhmän vetäjänä, joihin liittyvän kokemuksen ja saavutukset henkilö siis kuvaa kyseisen otsikon alla. Mutta koska tässä hypoteettisessa esimerkissä henkilö pyrkii työllistymään motivointiin ja sparraukseen erikoistuvana valmentajana, hän on päätynyt profiloimaan itsensä hakemuksessaan näiden kolmen osaamisalueen kautta.

Osaamisalue osion jälkeen CV:n loppupuolelle tulee koulutustaustan ohella myös työhistoria, mutta vain otsikkotasolla (aikajakso tehtävässä – titteli – työnantaja) ilman mitään erillisiä tehtäväkuvauksia kyseisten tehtävien alla, koska olennaisimmat niistä (ne jotka hakija haluaa esiin nostaa) on kuvattu jo osaamisalueissa.

Alkaako lähestymistapa osaamisalue-pohjaiseen cv:hen hahmottua? Mallin siitä miltä se voisi näyttää löydät tästä liitteestä: Osaamispohjainen CV, ja lisää esimerkkejä löydät googlaamalla vaikkapa ’competency-based CV’.

CV ei parhaimmillaankaan ja onnistuessaankaan ole enempää kuin pääsylippu haastatteluun. Työpaikkaa en ole koskaan kuullut kenenkään pelkän cv:n perusteella saaneen. Ei ole olemassa yhtä universaalisti oikeaksi määriteltyä cv:n rakennetta. Kannattaa valita sellainen lähestymistapa mikä korostaa niitä puolia omassa osaamisessa ja kokemuksessa jotka ovat eduksi työnantajan mielenkiinnon herättämiseksi halutun tyyppisen tehtävän osalta. Valehdella ei tietenkään pidä – eikä toisaalta ole syytä antaa muille hakijoille ylimääräistä etumatkaa sen vuoksi että oma CV korostaa vääriä asioita vaikka ne oikeatkin olisivat olemassa.

Onnea ja menestystä työnhakuun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.