Tekijä: Ville Mäkinen

Rekrytointi on hyvä renki ja huono isäntä

Ville Mäkinen

Hyvä ystäväni päätti taannoin hakea uusia haasteita, ja löysikin kaksi hieman erilaista mutta sopivasti omaa taustaansa vasten sopivaa toimitusjohtajan pestiä avoinna. Molempiin hän lähetti säntillisesti hakemuksen sekä soitti perään, myynnillinen ja aktiivinen persoona kun on. Arvasinkin, että molemmat tilanteet johtavat jatkokeskusteluihin ja toisen osalta olikin rekrytointiyrityksen ilmoituksen mukaan todella kiire, tehtävään pitäisi valita jatkaja nopeasti ja siksi haastattelukin oli vain muutaman päivän kuluttua ensimmäisestä kontaktista.

Mitä sitten tapahtui? Haastattelija, rekrytointikonsultti kertoi keskustelun päätteeksi, että hän ilmoittaa kyllä sitten miten asia etenee ja mennäänkö ystäväni kanssa eteenpäin tässä hänelle erittäin sopivanoloisen toimialan myynnillisen toimitusjohtajan valinnassa. Aika kului. Meni viikko. Meni vielä toinenkin. Sitten ystävääni oli kummastuttanut miksei mitään kuulu, koska hänenkin käsityksensä mukaan konsultti oli vahvasti ilmoittanut ottavan aikataulun haltuunsa. No, pari viikkoa ei ole kai kenenkään mukaan periaatteen ”nopeat liikkeet ovat näyttäviä” mukaisia. Hän soitti konsultille, mutta tavoittamiseen meni pari päivää, koska konsultti ei koskaan vastannut tai soittanut takaisin. Sitten vihdoin tärppäsi. Ärsyyntynyt konsultti kertoi vain, että hän kyllä kertoo missä mennään silloin kun hän itse haluaa. Tilannehan oli kuitenkin se, että alun perin valinnalla oli kiire, ystävälläni oli samaan aikaan hieman vastaavan tehtävän keskustelut käynnissä toisaalla, koska hakija harvoin jättää mitään yhden kortin varaan. Tämänkin hän oli konsultille ilmoittanut, avoin ja rehellinen mies kun on. Mutta konsultti veti jarrun päälle, kertoi että tässä on nyt kaikenlaista ja päämieskin oli lomalla ja häntä ei saa häiritä. Mitä ihmettä? Tässä vaiheessa ystäväni veti myös johtopäätöksen, että haettu tehtävä ja yritys vaikuttaakin siltä, ettei hän halua lähteä taistelemaan tehtävästä selvän portinvartijan (joka oli palkattu rekrytointikonsultti) kanssa vaan hakeutui sitten uusiin tehtäviin toimeksiannon kanssa, jossa oltiin avoimia, keskusteltiin ja vietiin myös hakijan kannalta fiksusti prosessi maaliin.

Valitettavan usein rekrytointikäytännöt siis hankaloittavat yrityksen positiivisen ja dynaamisen mielikuvan syntymistä. Rekrytointi jos mikä on myyntiä parhaimmillaan. Silloin luodaan isolle joukolle mielikuvia siitä, miten meillä asiat hoidetaan, pitävätkö aikataulut, ollaanko sellainen joukko johon halutaan tulla tekemään tulosta vai ollaanko vastenmielinen, aikatauluista piittaamaton työnantaja joka kohtelee hakijoitaan kun niitä olisi tulossa aina vaan parempia ja juuri silloin kun työnantaja haluaa. Tuskin kenenkään osaajan tarvitsee ja pitää nöyristellä hakuprosessissa. Samoin ei työnantajankaan kannata olla luotaantyöntävä. Koko yrityksen tai sen kumppanin pitää osata myydä. Joka tilanteessa ja kaikille. Jos hakijoita on 100 tai 200, osa heistäkin tässäkin tapauksessa mitä luultavammin on näiden yritysten asiakkaita tai alihankkijoita tai muita sidosryhmiä edustava henkilö. Kuinka mielenkiintoinen mahtaa olla sitten sen henkilön mielestä yritys joka hoitaa rekrytointinsa huolimattomasti ja jopa töykeästi.

Sitten lopuksi on aivan pakko ottaa mahtava positiivisuuspaketti. Lukekaa blogia kilometritehdas.com. Tuomisen Jukka jäi juuri pois Fenestralta konkurssin johdosta eikä todellakaan jäänyt tuleen makaamaan. Hän lanseerasi erittäin mielenkiintoisen ja näkyvän blogin aiheen tiimoilta ja sai heti suurta huomiota. Esimerkki siitä, miten aktivisuudella saa takuulla paljon hyviä työtarjouksia ja Jukka tuskin kovin pitkään kyseistä blogia ehtii kirjoittelemaankaan…

 

Meillä on 21000 työhakemusta, mitä nyt tehdään?

Ville Mäkinen

Iltasanomista pisti silmään uutinen, jossa kerrottiin Fuengirolaan avattavaan uuteen vaateliikkeeseen kohdistuneesta kohtalaisesta hakemustulvasta, paikkoja auki 126 ja hakijoita 21 000. Melkoinen määrä jos hakemusten läpikäymiseen on valjastettu vaikka tuleva myymäläpäällikkö. Kokemuksesta voin sanoa, että illat ovat pitkiä ja yöt lyhyitä kaikkien noiden hakijoiden ja eri tehtävien välisten valintojen suhteen. Siksi onkin toivottavaa, että kyseinen vaateliike ymmärsi jo etukäteen, että alueella on paljon työnhakijoita ja siksi myös hakemuksia oli odotettavissa runsaasti.

Sama tilanne vallitsee usein meilläkin, hakijoita voi olla yhteen tehtävään jopa 500, miksei enemmänkin. Tällöin tulee äkkiä eteen se tosiasia, ettei kukaan yrityksen työntekijöistä voi olla kokopäiväinen hakemusten läpikävijä, ja vieläpä pystyvä valikoimaan ne mielenkiintoisimmat ja parhaimman oloiset omaan pinoonsa, jatkaa hakuprosessia haastettelujen muodossa ja tehdä vielä se lopullinen valintakin.

Tämä vuoksi jo alkuvaiheessa sitä tilannetta, kun ollaan kasvattamassa yrityksen henkilömäärää, avaamassa uutta toimipistettä tai jotain muuta sellaista mistä tiedetään hakijamäärän tehtäviin olevan suuri, kannattaa ulkoistaa. Ottaa yhteyttä kumppaniin, joka on olemassa näitä tilanteita varten, joka ottaa ohjat käsiinsä ja tekee kaiken sen työn jota yrityksen ei vaan kannata itse tehdä. Näin voidaan rohkeammin käynnistää ja avata uusia työpaikkoja ilman sitä pelkoa, että ollaan paniikissa sähköpostista vyörivien hakemusten tulvassa. Sekä antaa ammattilaisen tehdä alkukarsinta, haastattelut, soveltuvuustestaukset ja sitten kaikessa mukavuudessaan, tuoda työnantajan eteen ne loistavat seulotut kandinaatit joista yhdessä pohtimalla ja viimeisessä finaalissa tehdään se lopullinen ja oikea valinta. Paikka on teidän, tervetuloa meille !

Ja niille jotka eivät tulleet kaikessa hyvyydessäänkään valituksi hakemaansa paikkaan, ilmoitetaan henkilökohtaisesti hakuprosessin aikana ja pyritään halutessaan kartoittaa muita mahdollisia avoimia paikkoja joihin heidän osaamisensa ja persoonansa on ensisijaisesti haettua tehtävää sopivampi. Jokainen hakija on tärkeä. Eivät vain ne valituksi tulleet.

Palvelua vai ei?

Ville Mäkinen

Kumpi kuullostaa miellyttävämmältä – ” Ei, ei, meillä on kyllä tänään ihan täyttä, hahahhaa ei meille ihan näin yllättäen kuule tulla – kyllä pöytävaraus pitää ymmärtää tehdä. ” vai ” Voi, pahoittelemme suuresti, että meillä ei ole tänään vapaata tilaa, kun Te kerran haluaisitte tulla ruokailemaan juuri meille tänään – teemme parhaamme, että saamme teille pöydän järjestymään. ”

Itse valitsisin ja valitsen jälkimmäisen – molemmat ovat todellisia tilanteita, no sen verran voin paljastaa, että ensimmäinen oli Tampereelta ja toinen esimerkki Tokiosta viikko sitten. Näin voivat erilaiset palvelukultturit erota toisistaan. Mutta kumpaan sitä mielummin palaisi…sitä sopiikin miettiä.

Tokiossa huomasi, että asiakas on kuningas, ihan sananmukaisesti, ensimmäisestä kontaktista siihen kun on seteli kourassa maksamassa laskuaan. Tulee enemmänkin sellainen olo, että tästähän oli ilo maksaa ja kun vielä maksuunkin suhtaudutaan kunnoittavasti ja positiivisesti, tulee äkkiä mieleen, että pitäiskö meidänkin kaikkien nähdä tämä – käyttääkö asiakas enemmän rahaa helpommin mitä parempaa palvelua hän saa?

Palvelukulttuurissa on vielä paljon tehtävää, onneksi sentään sen merkityksen ymmärtäminen on parantunut viime aikoina. Uskon kuitenkin, että hyvällä palvelulla ja riittävällä henkilökuntamäärällä päästään tietyillä aloilla ottamaan iso osuus markkinoista, koska ihmiset eivät yleensä palaa enää sinne, missä sitä palvelua ei oikeasti saa ollenkaan tai pahimmillaan se kääntyy negatiiviseksi palvelukokemukseksi ja palvelun saamattomuus alkaakin tuntua asiakkaan ongelmalta, ei sen yrityksen joka palvelua tarjoaa.

Se sopiiko jokainen meistä tiettyihin palvelutilanteisiin, onkin toinen juttu ja sitä varten iSearch tarjoaa myös soveltuvuustestausta, jotta löydetään ne persoonat jotka pitävät siitä, että hyvä palvelu on vaan jo omasta itsestä lähtöisin ja vielä mainittakoon, että jokainen voi testauttaa vaikka itsensä, enemmän selviää kysymällä meiltä lisää aiheesta.