Yrittäjähenkeä ilman yritystäkin

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin inspiroivaa aikaa että piti oikein istahtaa näppiksen ääreen tiivistämään ajatuksia tekstin muotoon. Viihteen ja urheilun maailmasta on suotu roppakaupalla rohkeuden ja menestyksen mallia meille yrittäjille. Cheek viittasi kintaalla epäilijöille ja myi ensimmäisenä suomalaisartistina olympiastadionin loppuun – ei vain kerran, vaan kahdesti. Tämä maa jonka leipäheittoa piti olla vain jääkiekko, ja keihäänheitto, on yhtä aikaa MM-kisoissa sekä miesten lentopallossa että koripallossa. Ja Jokerit aloittaa tutun ja turvallisen, kotoisen liigan sijaan hyvinkin erilaisissa kuvioissa KHL:ssä.
Jos kuuntelee epäileviä tuomaita – joita kummasti kyllä jokaisen kuuloetäisyydelle tässäkin harvaanasutussa maassa riittää – ei mikään näistäkään saavutuksista varmasti olisi toteutunut. Jos usko omaan itseen, omiin kykyihin ja tekemiseen horjuu, kuulostavat niiden tuomaiden supinat helposti riittävän vakuuttavilta että haaveet jäävät vain haaveiksi. Mukavuudenhaluisuus, epävarmuuden välttäminen ja sen tekeminen mitä joku toinen on tehtäväksi antanut, ovat kuin eräänlaisia nykyajan ilmentymiä Maslowin tarvehierarkiasta. Ne houkuttelevat, sinänsä ihan ymmärrettävästi, enemmän kuin oman polun raivaaminen, riskinotto, ja näihin liittyvä kaikkinainen epäsäännöllisyys ja muutos. En tarkoita että kaikista pitäisi tulla yrittäjiä – vaikka uskonkin että jos työnkuvat olisivat ’yrittäjähenkisempiä’ alalla kuin alalla (esimerkiksi selkeät vastuut omista töistä ja oman työn tuloksista kuukausittain määräytyvä palkka), niin myös yhteisöllisyys ja solidaarisuus ilmentyisivät ja toteutuisivat paremmin kuin tässä nykyisessä yhteiskunnassamme. Ymmärrys lisääntyisi, työn arvostus kasvaisi, ja yksilöiden potentiaali tulisi todennäköisesti keskimäärin paremmin käytettyä kuin tällä hetkellä. Kun päävastuullisen asiaan kuin asiaan löytää peilistä aamulla hampaita tiskatessa, on ainakin yksi asia helppoa ja selkeää: tietää kenen puoleen kääntyä seuraavan eteen tulevan haasteen osalta.
Esimerkkejä poluista ja mihin ne johtavat löytyy tietenkin suuntaan ja toiseen. Epäonnistumiset niin henkilökohtaisella kuin liiketoiminnan sektoreilla saavat julkisuutta jopa onnistumisia helpommin. Mitäs Minä Sanoin – klaanin arvovaltaiset jäsenet ovat lööppien perässä nopeasti äänessä varmistamassa että huonot uutiset on kuultu ja pyytämättäkin jakamassa asiantuntemustaan toisten epäonnistumisten analysointiin. Onneksi niitä onnistumisia, aikaansaannoksia ja sitkeyttäkin noteerataan. Erityisen hienoa oli tällä sektorilla huomata Pekka Hyysalon valinta kuluvan vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi (uutinen täällä). Riittävän kovan vastoinkäymisen jälkeen olisi helppoa vajota itsesääliin tai vähintäänkin kyynisyyteen, ja niitä edellä mainitun klaanin jäsenanomuksiakin varmasti siinä kohdassa hyppisi silmille joka välistä. Toinen vaihtoehto on olla selviytyjä. Päättää että täältähän noustaan. Fight back.
Nyt kun valitettavan moni kanssaihminen on maan talouden kurimuksen ilmentymänä joutunut työttömäksi, olen monesti työnhakuvalmennuksia pitäessäni referoinut miten yrittäjähenkistä otetta työnhaku onnistuakseen nykyisessä työtilanteessa vaatii. On luotava suunnitelma siitä millaisiin tehtäviin ja työnantajiin kohdentaa hakunsa, varmistettava että oma osaaminen ko. sektorille on selkeästi ja vakuuttavasti tuotu esiin hakemuksissa ja mielellään vielä laajemmin sosiaalisessa mediassa, sinnikkäästi jatkettava yhteydenottoja ja hakemusten lähettämistä vaikkei ’kauppoja’ tunnukaan heti syntyvän – ja luonnollisesti pystyttävä sopeuttamaan kulurakenteensa työnhaun aikaiseen tulopuoleen niin että on taloudelliset edellytykset selviytyä. Hiukan kärjistäen väittäisinkin että kilpaileminen työpaikoista nykyisessä työtilanteessa on yrittämistä jos mikä. Ja kun on saanut ns. hengen päälle, kannattaa oikeasti miettiä, olisiko yrityksen perustaminen itselle sopiva vaihtoehto päästä kiinni työn tekemiseen sen hakemisen sijaan.
Kilpailukyvyssä me olemme uunituoreen tilaston valossa edelleen maailman huippumaiden joukossa. Mahdollisuudet yhä uusille menestystarinoille, ja sitä kautta omankin sellaisen luomiselle, ovat siis olemassa. Niiden pitäisi vieläpä olla ilmeisen hyvät.
Tältä pohjalta, toivotan sinulle oikein hyvää yrittäjän päivää 5. syyskuuta! Täältähän noustaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.