Onko tämä CV rakenne sinulle juuri sopivin?

Törmättyäni yhä uudelleen ja uudelleen työnhakuvalmennuksissa henkilöihin, jotka ovat tuskailleet ansioluettelonsa kanssa kun syystä tai toisesta heidän työhistoriansa ei anna heidän osaamisestaan sen kaltaista kokonaiskuvaa kuin minkä he haluaisivat itsestään antaa, olen omaksikin ilokseni voinut jakaa heille ilosanomaa. Sen CV:n rakenteen voi muuttaa toiseksi. Sen mitä puolia itsestään cv:ssä ja työhakemuksessa korostaa, voi – ja hyvät hyssykät sentään, pitääkin – itse valita!

Perinteisen, ja edelleen yleisimmän, CV:n keskeinen sisältö on kääntäen kronologinen työhistorian kuvaus, jossa kukin yksittäinen työtehtävä vastuualueineen ja saavutuksineen on kuvattu tehtävänimikkeen, työnantajan ja kyseisessä tehtävässä vietetyn aikajakson alapuolella.

On kuitenkin useampiakin eri työnhakutilanteita joissa tämä perinteinen CV rakenne ei toimi työnhakijan eduksi, vaan jopa sitä vastaan. Uravaihtajilla aiempi työhistoria ei useinkaan ainakaan kaikilta osin tue tavoiteltua uutta urasuuntaa – tällöin aiemman uran vaiheita korostava cv vie lukijan huomion työnhakijan kannalta epäedulliseen suuntaan. Niin ikään hyvin pitkään saman työnantajan palveluksessa olleiden osaamisesta saattaa työhistorian pohjalta muodostua kovin monotoninen mielikuva, varsinkin jos työtehtävien sisältökin on ollut samankaltainen läpi uran. Myös työvuosien väliin mahdollisesti sisältyvät aukot korostuvat työhistoriaan keskittyvässä CV:ssä. Henkilö voi myös pyrkiä muuttamaan vaikkapa harrastustaan elinkeinoksi – tällaisessakaan tilanteessa toivotun kaltaisen työpaikan saamisen keskeiset edellytykset eivät tyypillisesti löydy työhistoriasta.

Kaikissa edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa työnhakijan kannattaa kokeilla osaamispohjaisen CV:n tekemistä.

CV:n muusta rakenteesta riippumatta laittaisin joka tapauksessa nimen, yhteystiedot, linkit työnhaussa hyödynnettäviin sosiaalisen median profiileihin sekä valokuvan ensimmäisen sivun yläreunaan. Ja näiden jälkeen ensimmäiseksi osioksi lyhyen profiilikuvauksen, johon tyypillisesti kuuluu kokonaistyökokemus vuosina ihan lyhyesti avattuna, jotain mielenkiintoa herättävää omasta persoonasta / työskentelytavoista, sekä mielellään suuntaa-antava kuvaus omista uratavoitteista. Kustakin ylläolevasta hyvin mietitty yksi lausekin riittää.

Työnhakijaprofiilin jälkeen ensimmäiseksi ja siis CV:n keskeisimmäksi osioksi tuleekin sitten oman ydinosaamisen esittely. Kannattaa valita esimerkiksi viisi osaamisaluetta (kuitenkin vähintään kolme, ja alle 10). Nämä esiin nostetut osaamisalueet on syytä valita huolella. Niiden ei ole tarkoitus välttämättä kuvata henkilön työhistorian niitä elementtejä joista on määrällisesti eniten kokemusta, vaan nimenomaan niitä osaamisalueita, joista henkilöllä on kokemusta/meriittejä ja jotka optimaalisesti tukevat toivotun kaltaisiin työtehtäviin hakeutumista tästä eteenpäin. Eli tässäkin mielessä tämä CV:n rakenne antaa työnhakijalle paremmat mahdollisuudet muokata itsestään antamaansa ammatillista mielikuvaa vapaammin käsin kuin työhistoriaa korostava, jossa esim. työtehtävien tittelit eivät juurikaan jousta.

Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa sellaiset osaamisalueet kuin esimiestaidot, viestintäosaaminen ja valmennus. Kustakin osaamisalueesta tulee CV:n oma väliotsikko, jonka alla henkilö kuvaa kyseiseen taitoon liittyvää kokemustaan, tehtäviään ja saavutuksiaan kokonaisuutena. Sillä, monenko eri työnantajan missäkin tehtävissä kokemus on kertynyt, ei ole tässä yhteydessä sanottavaa merkitystä, vaan osa-alueen kokemuksella yhteensä. Oletetaan vielä, että tässä tapauksessa henkilön työhistoria on ollut suurelta osin viestintäalan esimiestehtäviä, joten keskeinen osa työhistorian tehtävien ja saavutusten kuvauksista tulee katettua näiden osaamisalueiden alla. Sen sijaan valmennus osaamisalueena ei perustukaan työhistoriaan, vaan henkilön vapaa-ajan harrastukseen poikien koripallojoukkueen valmentajana ja partioryhmän vetäjänä, joihin liittyvän kokemuksen ja saavutukset henkilö siis kuvaa kyseisen otsikon alla. Mutta koska tässä hypoteettisessa esimerkissä henkilö pyrkii työllistymään motivointiin ja sparraukseen erikoistuvana valmentajana, hän on päätynyt profiloimaan itsensä hakemuksessaan näiden kolmen osaamisalueen kautta.

Osaamisalue osion jälkeen CV:n loppupuolelle tulee koulutustaustan ohella myös työhistoria, mutta vain otsikkotasolla (aikajakso tehtävässä – titteli – työnantaja) ilman mitään erillisiä tehtäväkuvauksia kyseisten tehtävien alla, koska olennaisimmat niistä (ne jotka hakija haluaa esiin nostaa) on kuvattu jo osaamisalueissa.

Alkaako lähestymistapa osaamisalue-pohjaiseen cv:hen hahmottua? Mallin siitä miltä se voisi näyttää löydät tästä liitteestä: Osaamispohjainen CV, ja lisää esimerkkejä löydät googlaamalla vaikkapa ’competency-based CV’.

CV ei parhaimmillaankaan ja onnistuessaankaan ole enempää kuin pääsylippu haastatteluun. Työpaikkaa en ole koskaan kuullut kenenkään pelkän cv:n perusteella saaneen. Ei ole olemassa yhtä universaalisti oikeaksi määriteltyä cv:n rakennetta. Kannattaa valita sellainen lähestymistapa mikä korostaa niitä puolia omassa osaamisessa ja kokemuksessa jotka ovat eduksi työnantajan mielenkiinnon herättämiseksi halutun tyyppisen tehtävän osalta. Valehdella ei tietenkään pidä – eikä toisaalta ole syytä antaa muille hakijoille ylimääräistä etumatkaa sen vuoksi että oma CV korostaa vääriä asioita vaikka ne oikeatkin olisivat olemassa.

Onnea ja menestystä työnhakuun!

Kumivasaralla polveen – täydellisen cv:n anatomia ja refleksit!

Kumivasaralla polveen – täydellisen cv:n anatomia ja refleksit!

Prince, siis tuo artisti joka nuoruudessani tunnettiin sillä nimellä ja sittemmin muutti nimensä jonkinlaiseksi symboliksi, teki ajattoman hienon hitin nimeltään ’Sign O’the Times’. Tässä hetkessä yksi ajan merkki ovat epävarmuus työpaikoista niillä etuoikeutetuilla kenellä sellainen on, ja poikkeuksellisen haastava kilpailutilanne työpaikan saamiseksi niillä jotka ovat ehkä kouriintuntuvimman henkilökohtaisella tavalla joutuneet kohtaamaan ne kuuluisat ’tuotantotaloudelliset syyt’.

Onneksi neuvoja ja vinkkejä löytyy työnhaun evästeeksi netistä pilvin pimein. Lukematon määrä sivustoja ja esimerkkejä pyrkii valottamaan esimerkiksi sitä miltä sen ’optimaalisen’ ansioluettelon tulisi näyttää. Koska työskentelen tämän aihepiirin parissa lähes päivittäin Uudenmaan ELY-keskukselta saamamme työnhakuvalmennuspilotin puitteissa, päätin kantaa korteni kekoon. Mutta koska blogeilla on ainakin yksi yhteinen piirre työnhaun kanssa – pitää jotenkin erottua massasta – otankin asiaan käänteisen lähestymistavan. Kieli kun on poskessa jo muutenkin osana syntymähumalan sivuvaikutuksia.

Eli seitsemän keinoa varmistaa cv:si erottuminen niin että saat jatkaa työnhakuasi haastattelukutsujen häiritsemättä:

1. Kerro kaikki. Kun yksittäiseen työpaikkaan tulee tällä hetkellä satoja hakemuksia, niin varmimmin vältyt työnantajan kiusallisilta lisäkysymyksiltä tekemällä cv:stä niin pitkän ettei tietokone jaksa edes raksuttaa sitä auki siinä ajassa mitä juuri sinun hakemuksesi läpikäymiseen oli varattu. More is…more! Parhaiten tämä onnistuu kun kuvaat ansioluettelossasi elämänpolkusi jokaisen vaiheen rippikoulusta tai viimeistään lukiosta alkaen, ja liität mukaan kaikki saatavilla olevat suositukset aina sitä 35 vuoden takaista lennokkikerhon vetäjää myöten. Viimeksimainitun osalta kannattaa kuitenkin varmistaa että se mukava setä on vielä elossa – post mortem suosituksiin suhtaudutaan varauksin.

2. Osoita luovuutesi. Erottuminen massastahan tarkoittaa sitä että osoitat löytäväsi tavanomaisesta poikkeavia lähestymistapoja niihin tavanomaisiinkin asioihin. Kun siis näppärästi käännät kronologisen järjestyksen päälaelleen ja nelikymppisenä aloitat cv:si listaamalla teinivuosiesi saavutuksia (onneksi kuitenkin yleensä ilman kuvallisia todisteita), osoitat kykeneväsi poikkeamaan normista. Kun vielä purat työkokemuksesi niin että listaat yhdessä paikassa työhistoriasi, toisessa niihin liittyneet tehtävät ja viet vielä kunkin tehtävän saavutukset eri paikkaan ansioluetteloasi, niin jälleen puhelimesi akku kestää pidempään kun se todennäköisesti ei soi.

3. Muista lyhenteet. Hyvin pitkästä cv:stä voi muodostua mielikuva ettet osaisi tiivistää asioita olennaiseen. Kierrät tämän mielikuvan parhaiten lataamalla mahdollisimman moneen kohtaan dokumentissasi jännittäviä ja mielenkiinnon herättäviä lyhenteitä. Työnantajat haluavat myös jatkuvasti oppia uutta, ja lisäpisteitä ropisee tilillesi sitä enemmän mitä useamman lyhenteen he hakemuksesi ymmärtämiseksi joutuvat googlaamaan. Kolmikirjaimiset lyhenteet alkavat jo olla ’sou lääst siison’, kannattaa valita vähintään nelikirjaimisia. X- ja Z- kirjaimista tulee näissä poikkeuksetta tuplapisteet, ja jos saat vielä Q-kirjaimen heitettyä mukaan osoitat olevasi sillä rosvosektorilla mitä ilman kyseinen työnantaja pärjännee jatkossakin.

4. Kielikukkaset kukoistukseen. Harvassa alkavat olla ne alat ja ammatit missä ei tänä päivänä kielitaidosta olisi hyötyä. Jokainenhan listaa kielitaitonsa ansioluettelossa, ja kun osaamistaan pitäisi hiukan epäsuomalaisittain osata myös kehua ja korostaa niin esimerkiksi italian kielen perusteet ovat hallussa vähintään sillä jos on joskus syönyt tiramisua. Voit osoittaa kielitaitosi myös käytännössä lähettämällä työnantajalle aina vähintään kolme eri kieliversiota ansioluettelostasi, ja osoittamalla niiden kautta että osaat sujuvat sanasta sanaan kielestä toiselle –kääntämiset. Esimerkiksi päätelaitteiden asiakastuessa toimineen työnkuvauksessa esiintyvä ’terminal care’ kääntyy aivan oikeaoppisesti ja sujuvasti suomenkielisessä versiossa saattohoidoksi. Kellään ei tule olemaan mitään sanomista kielitaitosi laaja-alaisuudesta. Ja olet taas osoittanut kykysi niin tyhjentävästi ettei sinun tarvitse lähteä sitä tarkemmin todistelemaan haastattelutilanteeseen.

5. Yhteystiedot. Tässä on kaksikin aika pettämätöntä lähestymistapaa erottautua niin ettei työnantajalla tule olemaan yhteystiedoillesi tarvetta. Ensimmäinen on se ilmeinen – jätä ne kokonaan pois sekä cv:stä että saatekirjeestä, ja lähetä vielä hakemuksesi varmuuden vuoksi no-reply sähköpostiosoitteesta. Se toinen tapa on laittaa mukaan puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen lisäksi postiosoite ja täydentää sitä vielä ajo-ohjeilla sekä sopivimpien linja-autojen aikataululla – jos se työnantaja haluaisi vaikka tulla kotiisi sinua haastattelemaan.

6. Persoonaa peliin. Tässäkin asiassa koulukuntia on monia. Työnantaja tai rekrytointikonsultti tyypillisesti haluaa tavata sellaiset hakijat joiden hakemus herättää mielenkiinnon paitsi osaamisella, myös tuomalla hakijan persoonaa esiin. Halutessasi siis välttyä työnantajan yhteydenotolta, kannattaa ensinnäkin jättää valokuva, omat uratavoitteet ja minkäänlaiset viittaukset harrastuksista pois hakemuksesta. Tai jos välttämättä haluat kuitenkin kuvan laittaa, niin valitsemalla sen uudenvuodenyönä hiukan puolenyön jälkeen otetun mestariteoksen cv:si koristukseksi pääset samaan lopputulokseen.

7. Kiehtova salaperäisyys. Jos viimeisin työsuhteesi on ansioluettelosi mukaan päättynyt vaikkapa vuosi sitten, niin ethän sanallakaan viittaa ansioluettelossasi siihen, miten tuon ajan olet käyttänyt. Salaperäisyys on kiehtovaa ja antaa tilaa mielikuvitukselle, tällöin työnantajallakin on paremmat mahdollisuudet luoda mielikuva sinusta työnhakijana. Näissä tapauksissa siihen mielikuvaan useimmiten liittyy myös sohva ja kaukosäädin. Ja ne työnantajat jotka sellaista symbioosia lähtisivät rikkomaan ovat aika harvassa.

Jos taas on niin että haluat varmistaa että oma hakemuksesi päätyy työhaastatteluun kutsuttavien harvalukuiseen pinoon, ole hyvä ja ota yhteyttä. Järjestämme henkilökohtaisia työnhakuvalmennuksia. Ne eivät perustu seitsemään kohtaan tai mihinkään numeroituun listaan – jokainen niistä räätälöidään sinun sen hetkisen tilanteesi ja tarpeidesi mukaan.

Hymyillään kun tavataan