Kieltämisen positiivinen mieltäminen

Lapsien kanssa törmää usein selittämisen tarpeeseen. Miksi sitä-sun-tätä – ja vähintään yhtä usein, miksi ei. Miksi vaatteita ja jalkineita ei saa jättää eteisen lattialle sikin sokin. Miksi heijastin on oltava joka takissa. Miksi suihkun alle ei tarvitse jäädä viikoksi uneksimaan. Ja niin edelleen. Välillä mietityttää luommeko me hyväätarkoittavat vanhemmat jo lapsuudessa jälkikasvullemme mielikuvan kieltoyhteiskunnasta, missä kaikki mitä ei ole erikseen mainittu sallituksi on lähtökohtaisesti kiellettyä. Kasvatammeko mallikelpoisia putkiaivoja jotka ennen pitkää väsyvät kyseenalaistamaan heille kerrottuja rajoitteita ja ’sääntöjä’?

Onneksi vaikuttaisi kuitenkin olevan niin että lainalaisuuksien kyseenalaistaminen ja sääntöjen taivuttaminen tilanteen vaatimaan suuntaan on aika vahvalla koodauksella Homo Sapiensin selkäytimessä. Ilman muurien murtamista ja uudisraivausta ei olisi evoluutiota, ei kehitystä. Ihmisten odotuksilla kun on kuitenkin paha tapa nousta kokemuksen ja oppimisen myötä. Tästä vinkkelistä anarkiankin perusajatus on positiivinen – erilaisilla instituutioilla kun on taipumus enemmänkin luoda sääntöjä ja raameja vanhan ylläpitämiseksi kuin synnyttää uutta tai edes mahdollistaa uudistumista.

Todelliset innovaatiot syntyvät usein aivan vahingossa – kaikki varmasti jo tuntevat vaikkapa Viagran syntytarinan. Tarkoituksellinen innovaatio syntyy vasta kun joku haluaa erottua massasta, ja onnistuu tekemään sen tavalla joka tuo johonkin aistiin vetoavaa lisäarvoa muillekin kun ideanikkarille itselleen. Jos ei se turkulainen kellariravintola missä pari viikkoa sitten kävin olisi päättänyt sisällyttää ruokalistalleen mustikkamarinoituja helmisipuleita, olisin jälleen yhtä makuelämystä köyhempi. Tai jos Michael Poulsen bändeineen olisi tyytynyt soittamaan metallia genren säännönmukaisuuksia noudattaen, ilman banjoa ja rockabilly vaikutteita, en varmasti olisi ollut todistamassa sellaista elämystä ja musiikillista ilotulitusta minkä viimeviikkoinen Volbeatin keikka virvoitusjuoma-areenalla tarjosi.

Persoonallisuustestauksesta tiedämme, että luova älykkyys ja huolellisuus ovat lähtökohtaisesti toisilleen vastakohtaisia persoonallisuuden piirteitä. Huolellisuudesta korkeat pisteet Hoganin HPI persoonallisuusinventaarissa saaneet henkilöt mielletään tyypillisesti suunnitelmallisina ja tunnollisina henkilöinä, kun taas luovassa älykkyydessä saatu korkea pistemäärä näkyy usein muille taipumuksena etsiä uusia ratkaisuja eteen tuleviin haasteisiin, mieluummin kuin kierrättää perinteisiä lähestymistapoja. Toki traditioilla ja perinteisillä arvoilla on paikkansa – ja arvonsa. Näin joulun lähestyessä perinteikkyys heijastuu lukuisissa vuosittain toistuvissa käyttäytymismalleissa. Ja juuri ne samat vuodenaikoihin sidotut ’ehdollistumiset’ monelta osin ainakin allekirjoittanutta kummastuttavat. Ruokailuun liittyvät kausiluontoisuudet ovat tästä hyvä esimerkki. Miksi riisipuuron keittämisen tai sinapin tekemisen pitäisi olla vain joulunaikaan kuuluvia juttuja? Miksei simaa tai munkkeja voisi tehdä muulloinkin kuin vappuna? Oikeinko oikeasti jäätelö on jonkun mielestä vain kesään sopivaa syötävää? Olenkohan jotenkin outo kun mielelläni söisin runebergin tortun kahvini kanssa joskus kesäterassillakin – mikä kahvila haluaa lanttini ja tarjoaisi tämän vaihtoehdon?

Hellapoliisi kyseli aiheellisesti viime viikolla Twitterissä miksei kahvia tai glögiä näin kylmään vuodenaikaan myydä kadunkulmissa niin että ihmiset voisivat lämpimikseen nauttia niitä niinsanotusti ’on-the-go’. Epäilemättä syynä on pykäläviidakko, joka toisaalta määrittelee sen mikä lasketaan glögiksi tai kahviksi, sitten sen kuka ja missä olosuhteissa saa moisia nauttia, sitten sen kuka voi niitä milläkin luvalla missä mihinkin aikaan myydä, ja millaiset hygieniapassit pitää olla hankittuna ja tutkinnot suoritettuna ennen kuin kannattaa edes ajatella koko asiaa. Olisi varmaankin helpompi koittaa siirtää talvea ja kylmää ilmaa pois Suomesta, kuin tuoda joustavuutta pykäläviidakon kerran valtaansa saaneeseen toimintamalliin. Se nyt vaan ei sovi. Ei niin voi tehdä. Ei käy, tuossahan lukee niin. Ja vielä kerran ei. Niin mitä osaa ei:stä et ymmärtänyt? Ja sitten syntyi poikkeus tähänkin sääntöön – ravintolapäivä. Tuo muutaman kerran vuodessa toistuva teemapäivä Helsingissä, jolloin käytännössä kuka tahansa voi missä tahansa myydä melkein mitä tahansa valmistamaansa ruokaa tai juomaa. Ja kansa tykkää. Toivoa siis on – ehkä ylenpalttisesta säätelystäkin vielä päästään irti, ja kielletystäkin vielä tulee ainakin järkeistettyä, ehkä jopa sallittua.

Tässä kohdassa varmasti joku valistunut lähimmäinen toteaa että suuri osa säännöistä ja kielloista, joita voisi myös laeiksi kutsua, on ihan aiheellisia, luoden yhteiskuntamme perustan ja yhteiset pelisäännöt. Tämä on tietenkin totta. Lopetankin tämänkertaisen avautumiseni toteamalla että meiltä löytyvät soveltuvuustestit myös tähän, eli henkilön mahdollisen rikollisen taipumuksen toteamiseen. Innovatiivisuuden ohella intuitiokin on hieno asia – kyse on vain siitä koska siihen kannattaa luottaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää arvoisat lukijat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.