Monelle rekrytointivastuullisessa asemassa olevallekin suorahaku on epämääräinen, jopa tuntematon termi. Siihen tunnutaan myös helposti liittävän jonkinlaista salamyhkäisyyttä tai ennakkoluuloja – tiedä sitten vaikuttaako termin ehkä yleisemmin käytetty englanninkielinen käännös headhunting asiaan. Ihan mistään päänahanmetsästyksestä ei kuitenkaan ole kyse. Nämä ”headhunterit” etsivät osaajat niihin kuuluisiin ”piilotyöpaikkoihin” – juuri niihin positioihin joita kuulemma koko ajan on auki ja joihin sopivinta henkilöä etsitään, mutta joita ei tyypillisesti ilmoiteta missään, eikä niihin voi siis hakea. Mitäs peliä se semmoinen on?
Suorahakua voi kuvata monella tavalla. Itse kuvaisin sitä korkean ammattitason vaativaksi osaajien etsimiseksi asiakasyrityksien (toimeksiantajien) hyvinkin tarkasti määriteltyihin tarpeisiin. Perinteisesti suorahakupalveluita ovat käyttäneet suuryritykset, ja niillä on täytetty johtajatason paikkoja. Kuten nyt on mediassakin kirjoitettu, nykyisin suorahakua sovelletaan kotoisessa Suomessakin myös esimerkiksi jo päällikkötason tehtäviin sekä myös sellaisiin asiantuntija positioihin joiden osaajista on pulaa.
Monet rekrytointipalveluita tarjoavat yritykset tarjoavat myös suorahakupalveluita. Lähtökohtaisesti nämä saattavat kuulostaa hyvinkin yhteneviltä aktiviteeteilta, onhan molemmissa tavoitteena saada avoin työpaikka ja siihen sopiva osaaja löytämään toisensa. Käytännössä nämä ovat kuitenkin toteutukseltaan hyvin erilaisia palvelukokonaisuuksia. Rekrytointiyritys on tyypillisesti ikään kuin asiakasyrityksensä henkilöstöosaston jatke jonka vastuulla on avoimen työpaikan hakijaprofiilin määrittely asiakasyrityksen kanssa, työpaikkailmoittelun hoitaminen, hakemusten vastaanottaminen, ja hakijoiden karsinta. Suorahaussa koko prosessi toimii ikään kuin päinvastoin – koska näitä paikkoja ei ilmoiteta missään, niihin ei myöskään tule kohdennettuja hakemuksia, vaan se ns. headhunter käyttää omia verkostojaan ja kanaviaan kaivatun tyyppisen henkilön löytämiseksi, ja ottaa sitten yhteyttä näihin henkilöihin, tiedustellen olisivatko he mahdollisesti kiinnostuneita kyseisestä uramahdollisuudesta. Koska nämä henkilöt usein ovat työssäkäyviä, on heihin yhteydenottaminenkin hienovaraista toimintaa. Siinä missä rekrytointipalvelussa suurin työmäärä useimmissa tapauksissa on suuren hakemusmäärän läpikäymisessä ja karsimisessa, suorahaussa se suurin työ on eri lähteitä taitavasti yhdistellen etsiä itse ne potentiaalisimmat kandidaatit jotka kyseisessä tehtävässä menestyisivät. Varsinainen karsintaprosessi on tässä huomattavasti pienempi – useimmiten headhunter kutsuu haastatteluun jo valmiiksi taustoiltaan sopiviksi tarkistamistaan kandidaateista vaikkapa kymmenkunta henkilöä, ja esittelee näistä sitten asiakasyritykselle parhaat kolme lopullisen valinnan tekemistä varten. Luotettavia soveltuvuustestejä hyödynnetään yhtä lailla molemmissa lähestymistavoissa.
Lähtökohtaisesti suorahaulla pyritään, kuten muullakin rekrytoinnilla, parantamaan toimeksiannon tehneen yrityksen tulosta löytämällä ne parhaat mahdolliset osaajat heidän joukkueeseensa. Vapaan paikan täyttämiseen suorahaun kautta, työpaikasta avoimesti ilmoittamatta, voi olla monia eri syitä. Ehkä yrityksessä on tulossa johtajan vaihdos, jonka ei haluta etukäteen huolestuttavan asiakkaita tai osakkeenomistajia. Tai yritys voi olla tekemässä jonkun strategisen liikkeen josta ei haluta antaa vihiä kilpailijoille työpaikkailmoituksen kautta. Vähän raadollisemminkin tarkoitusperin suorahakua on käytetty: suorahaku toimeksiantona voi olla nimenomaan etsiä tietyntyyppiseen positioon pätevimmät osaajat toimeksiantajan suorilta kilpailijoilta. Tällöin tavoitteena on oman yrityksen menestyksen edesauttamisen ohella samanaikainen kapuloiden työntäminen avainpelurinsa menettävän kilpailijan rattaisiin. Tällaisessa tapauksessa saattaa toimeksiantajan yrityksen oma tulos, markkinaosuus yms kasvaa yhdellä liikkeellä huomattavastikin – ja kilpailijan pudota samassa suhteessa. Englanniksi tällaisesta toiminnasta käytetään termiä poaching.
Uranvaihdosta kiinnostuneiden kannattaa verkostoitua sekä rekrytointiyritysten että suorahakupalveluja tarjoavien yritysten kanssa. Ensin mainitut lähtökohtaisesti valitsevat saamaansa toimeksiantoon sopivimmat hakijat ilmoitukseen tulleiden hakemusten pohjalta, tarvittaessa omasta cv tietokannastaan täydentäen. Jälkimmäiset, eli headhunterit, niinikään käyttävät omaa cv tietokantaansa yhtenä resurssipoolina uuden toimeksiannon osaajien etsinnässä. Lisäksi etenkin suorahakuyritykset saattavat olla erikoistuneet tietyn alan tai tehtävätason paikkoihin, ja tarjota oma-aloitteisestikin omasta cv-kannastaan potentiaalisia kandidaatteja alan yrityksille. Tämä on jo win-win-win toimintaa parhaimmillaan – headhunterin oma maine kasvaa tulevia toimeksiantoja ajatellen tasokkaiden kandidaattien tarjoamisen myötä, cv:nsä jättäneet uravaihdosta harkitsevat voivat saada uuden työpaikan edes hakematta siihen, ja yritys oivan lisän henkilöstöönsä ilman rekrytointiprosessia. Toki näissäkin tapauksissa headhunter tyypillisesti perii palkkion mikäli työsopimus esitellyn kandidaatin kanssa syntyy.
Yksi työnhakijoilta useimmin kuulemani kysymys on miten uranvaihtoa suunnitteleva henkilö voi tulla piilotyöpaikkojen täyttämisessä huomioiduksi. Loppupeleissä se riippuu aina kunkin suorahakuyrityksen toimintatavasta, mitä kanavia kukin käyttää osaajia etsiessään – ja näihin taas vaikuttaa esimerkiksi toimiala tai tehtävän taso. Mutta jonkinlaisina yleisvinkkeinä sanoisin että kannattaa lähettää cv:nsä ainakin joillekin suorahakupalveluita tarjoaville yrityksille. Hyvin tehty ja kattava LinkedIn profiili ei sekään ainakaan heikennä omia mahdollisuuksia saada yhteydenotto headhunterilta – ja tältä osin profiiliin kannattaisi liittää joku muu kuin nykyisen työnantajan sähköpostiosoite. Niinikään aktiivinen oman asiantuntemuksen esiintuominen sosiaalisessa mediassa ja vaikkapa ammattimaisen, oman alan blogin pitäminen, parantavat merkittävästi omaa näkyvyyttä ja luovat positiivista mielikuvaa.
Kehnoista kesäilmoista huolimatta, kesäinen loppukevennys: tiedättehän perinteisillä tanssilavoilla ne kyltit joihin ajoittain syttyy valo, ne kyltit joissa lukee ’naisten haku’ – silloinhan tanssitaidottomat miehenpuolikkaat singahtavat vessakäynnille tai lähimmästä exitistä sitä äkkiä kaipaamaansa happea haukkaamaan. Ja jäljelle jäävien mahdollisuudet tulla valituiksi paranevat samassa suhteessa. Ajatelkaa asia niin että nyt siinä ruutunne yläpuolella palaa valo kyltissä jossa lukee ’suorahaku’. Haluatteko lähteä haukkaamaan happea, vai tulla valituiksi? Toimikaa sen mukaan.
Oikein hyvää kesän jatkoa täältä ’sorvin’ ääreltä – juuri sinulle!
