TE-toimiston kehitysjohtaja tässä päivää

Helsingin sanomat uutisoi pari päivää sitten että Suomessa on jo 150,000 ihmistä joilla on pysyväisluonteisia vaikeuksia löytää töitä. Artikkelissa käytettiin termiä ’vaikeasti työllistyvä’. Ja koska samaan aikaan uutisoidaan sekä varttuneiden työnhakijoiden kasvavista haasteista päästä edes haastatteluun sekä ’apumies’ luonteisten nuorille takavuosina kanavoitujen ensityöpaikkojen puuttumisesta kokonaan nykyisiltä työmarkkinoilta, niin voin vain olettaa ’vaikeasti työllistyvien’ määrän olevan kasvussa.

Suomessa on kuitenkin sellainen suuri mahdollisuus tämän ongelman hoitamiseen kuin Työ- ja Elinkeinotoimisto, lyhyemmin ilmaistuna TE-toimisto. Suonette anteeksi röyhkeyteni kun nimesin itseni tämän blogin kirjoittamisen ajaksi TE-toimiston kehitysjohtajaksi. Vastuualueekseni määritin TE-toimiston työttömille työnhakijoille tarjoamat palvelut. Ja tulosvastuulliseksi tavoitteekseni maan työttömien työnhakijoiden aidon työllistymisen. Toimivaltaani kuuluvat vapaat kädet muuttaa nykyisiä toimintatapoja ja –käytäntöjä tuon tavoitteen edistämiseksi.

Mitä siis haluaisin muuttaa? Sen mielikuvan että TE-toimiston nykyinen missio on työnhakijan taustan ja papereiden tarkistus siitä vinkkelistä että jokainen hakija osataan ohjata oikealle päivärahan- tai muun työttömyystuen maksajan luukulle. Työnhakijat tasapäistetään yhteen prosessiin ja keskusteluun toimialasta riippumatta, tarkoituksena korvauksen maksajan edellyttämien laatikoiden ruksaaminen ja siitä lausunnon antaminen. Muuttaisin myös sen mielikuvan että TE-toimisto kaunistelee todellisia työttömyystilastoja maassamme työntämällä työnhakijoita työvoimakoulutukseen kun eväät eivät riitä henkilökohtaiseen työnhaun tukemiseen. Tietäen että iso osa palautuu taas kortistoon ja diagnosoituu sitten jo näihin ’vaikeasti työllistyviin’. Ja yrittäjyyden nostaisin merkittävään rooliin aitona vaihtoehtona, en takahuoneen ehdotukseksi sille joka sinne osaa itse hakeutua.

Ja näin minä sen tekisin:

Loisin TE-toimiston työntekijästä asiakaspalvelijan malliesimerkin. Henkilökunnasta he jotka soveltuisivat tuohon malliin, jatkokouluttaisin heidän omat intressinsä huomioiden erikoistumaan tiettyjen alojen työnhakijoihin, jolloin heillä olisi mahdollisuus omaksua nimenomaan näiden alojen erityispiirteitä niin työnantajien odotusten kuin toimialan lainalaisuuksien ja käytäntöjen osalta. Loput entisestä henkilökunnasta voisivat myös nauttia tästä erinomaisesta palvelusta asiakkaina. Tässä nousisi yhtenä rintamana työttömän työnhakijan saaman ohjeistuksen taso, työnantajien luottamus TE-toimiston toimintaa kohtaan, sekä ylipäätään TE-toimiston tarjoaman palvelun arvostus.

Ilmoittautuessaan työttömäksi työnhakijaksi, edellyttäisin hakijan varaavan ajan etukäteen ja lähettävän TE-toimistolle kopiot viimeisimmistä työtodistuksistaan, ansioluettelostaan ja käymistään koulutuksista/kursseista. Ajanvarausjärjestelmä toimisi niin että hakija saisi tapaamisajan vahvistuksen yhteydessä myös omaa alaansa tuntevan TE-toimiston työntekijän nimen jonka tulisi tapaamaan, ja hänen lähettämänsä todistukset menisivät suoraan tälle henkilölle. Henkilö pysyisi mahdollisuuksien mukaan samana koko hakijan työnhaun ajan. Henkilön tehtävänä olisi tutustua hakijan papereihin etukäteen, ja niiden pohjalta miettiä valmiiksi ehdotuksia hakijan työnhaun edistämiseksi, sekä kirjata ylös kysymykset joita hänelle heräsi papereiden pohjalta. Samat kysymykset todennäköisesti heräävät potentiaaliselle työnantajalle. Niiden nostaminen esiin ja hakijan valmentaminen niihin vastaamaan olisi sitä arvokkainta käynnistysapua työnhakuun.

Ilmoittautumistapaamisen jälkeen seuraava tapaaminen työnhakijan ja samaisen TE-toimiston asiakaspalvelijan välillä olisi kolme päivää myöhemmin. Tuolloin hakijan olisi pystyttävä osoittamaan päivittäneensä hakemuksensa aiemman keskustelun pohjalta tarvittavin osin ja aktivoituneensa työnhakuun, kohottaneensa näkyvyyttään sosiaalisen median kanavissa ja mahdollisesti vaikkapa aloittaneensa ammatiosaamistaan esiintuovan blogin kirjoittamisen. Kyllä – kolme päivää riittäisi kaikkeen tuohon. TE-toimiston tulisi omaksua roolikseen hellän mutta määrätietoisen vauhdin potkiminen työnhakijaan – ei mustelmia muttei myöskään lorvailua. Tuosta jatkotapaamisesta parin viikon välein puheluaika, miten työnhaku on edennyt, millaista palautetta on hakemuksiin tullut, onko jotain missä TE-toimisto vielä voisi venyä avuksi. Ei jätettäisi sitä hakijaa ryytymään, vaan oltaisiin mukana, rohkaisemassa ja työntämässä.

Ottaisin lisäksi TE-toimistojen vakiokäytännöksi ’ulkoistaa’ tietyt kriteerit täyttävien, vaativampien hakijoiden työnhaun tukemisen yksityisille rekrytointifirmoille. Vaikkapa tällaisille kuin edustamani iSearch Group Oy. Pitäisin TE-toimiston edelleen massojen auttajana, vaikkakin henkilökohtaisemmalla ja osallistuvammalla tuella. Ei olisi resurssien tehokkaan käytön vinkkelistä järkevää sitouttaa henkilöstöä haastavimpien työnhakijoiden preppaukseen, siihen olisi sekä taloudellisempaa että tuloksekkaampaa hyödyntää yksityisiä rekrytointipalveluja.

Työvoimakoulutuksia toki pitäisin palveluvalikoimassa edelleen, mutta en erillisinä taivaalta roikkuvina kärpäspapereina niin kuin ne nyt tahtovat olla, tarttujaa odottaen, vaan selkeästi yksittäisen työnhakijan tilanteeseen ja hakuprosessin tueksi yhdessä sovitettuina elementteinä. Uskon, että sekä työnhakijan motivaatio antaa täysi panoksensa näin valikoidulla kurssilla, kuin myös TE-toimiston edustajan menestys kurssin tarjoamisessa korjautuisi tätä kautta aivan uudelle tasolle. Eräänlaisena työvoimakoulutuksen muotona uudistaisin myös oppisopimuskoulutuksen maassamme, ottaen Saksan mallin sen pohjaksi, ja mahdollisimman pienin tuunauksin loisin siitä uuden, mielekkään keinon sekä nuorille hankkia ammatti että yrityksille tarjota se oppimisen ilo.

Sitten vielä se yrittäjyys. Pyrkisin palkkaamaan TE-toimistoihin myös yrittäjätaustaisia henkilöitä. Kokemuksen rintaääni on poikkeuksellisen syvä yrittäjyyttä harkitsevaa neuvottaessa. Lisäksi jokaisen TE-toimiston asiakaspalvelijan tulisi omaksua perustiedot eri yritysmuodoista ja ylipäätään yrittäjyyden merkittävimmistä eduista ja haasteista. Lähtökohtaisesti jokaisen työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvan alkukeskustelussa pitäisi tunnustella hakijan soveltuvuutta yrittäjäksi, ja tämä luonnollisesti huomioida heti alusta suunnitellun ohjauksen osalta.

Ai niin. Vielä yksi seikka. Jokainen työpaikan saanut tai yrittäjäksi alkanut työnhakija saisi onnittelukortin välissä palautekyselyn mielipiteistään TE-toimiston palveluista. Aloittaisin jokaisen työpäiväni lukemalla niitä palautteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.