Muistaako joku vielä vuoden 2009? Se oli se vuosi kun Michael Jackson kuoli ja Obamasta tuli Yhdysvaltojen presidentti. Ei siitä hei niin kovin kauheasti ole vielä aikaa. Nyt varoituksen sana numerokammoisille – heitän muutaman luvun tähän tämänkertaisen blogini alustukseen. Suomen valtion velka on siitä ajasta, siis vuodesta 2009, noussut miltei kolmanneksella ollen heinäkuun lopussa 84,5 miljardia euroa. Laitetaanpa perspektiivin saamiseksi rinnalle vaikka Suomen terveydenhuoltomenot. Vuonna 2011 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 17,1 miljardia euroa. Ihan lyhyellä juoksulla siis ei tuota velkasummaa ole niistettävissä mistään. Vai pitäisikö jokaiselta suomalaiselta kerätä ylimääräisenä maksuna se 15,557 euroa mitä tuo kolmen viikon takainen valtionvelka tekee per asukas? Näinä viikkoinahan se epäilemättä on siitä entisestään kasvanut.
Nyt sentään poliitikot onneksi jo edes puhuvat rakennemuutoksesta ja sen nopeuttamisesta. Vielä kun päästään niihin tekoihin niin Y-, Z- ja sitä seuraavat sukupolvet kiittävät saadessaan rakentaa elämäänsä ilman omien isovanhempiensa luomaa lähtökohtaista velkavankeutta.
Maan talouden aneemiset näkymät ja negatiivisten uutisten kierre vaikuttavat luonnnollisesti suoraan työmarkkinoihin. Hallitus sätkii epätoivoiselta vaikuttavan yhtälönsä kanssa: kun samaan aikaan verotulot niin yksityishenkilöiltä kuin yrityksiltäkin vähenevät, ovat työttömyyden moninaiset kerrannaiskulut nousussa. Verojen kiristäminen ajaisi tilanteen korjautumisen sijaan maata entistä suurempaan ahdinkoon. Nuorille ei ole entisenlaisia harjoittelupaikkoja enää olemassakaan, ja nelikymppinenkin alkaa olla jo työnantajille kelpaamaton ylipalkkainen kehäraakki. Työpaikkojen luomisen tarpeesta on ollut paljon melua, mutta toteutumat ovat aika karuja. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman ennusteen mukaan tänä vuonna työpaikkojen määrä maassamme vähenee 19,000:lla, mutta ensi vuonna taas syntyisi nettomääräisesti 5,000 uutta työpaikkaa. Entäs ne 14,000 kansalaista siinä välissä, mitä heidän odotetaan tekevän?
Ai mitä sitten? Mitä minä täällä nillitän? Samat asiathan on toitotettu monesta tuutista kyllästymiseen asti.
Mielestäni tuota velkataakkaa käytetään, ihan aiheellisesti, vipuvartena nyt edessä olevien tulopoliittisten neuvotteluiden saamiseksi mahdollisimman maltilliseen lopputulokseen. Työn kuluja ei ole varaa nostaa, ja vienti pitää saada vetämään. Jees. Henkilökohtaisesti en usko että syksystä selvittäisiin ilman taloutta entisestään halvaannuttavia lakkoja. Toivottavasti olen väärässä.
Mutta se miksi otin tuon valtionvelan ja talouden tuskalliset näkymät puheeksi on se mihin niitä mielestäni ei ole riittävästi käytetty. Ei lähimainkaan. Ja se on yrittäjyyden nostaminen keskustelujen keskiöön ratkaisumallina, poliitikkoja myöten. Nyt olisi aika paljon pelastettavissa ja hyvää luotavissa helpottamalla yrittäjäksi ryhtymistä ja innostamalla suomalaisia itsensä työlllistämiseen.
Maassamme on nyt 75,700 yli vuoden yhtäjaksoisesti vailla työtä olleita, joista melkein puolen arvioidaan olevan yli 55-vuotiaita. Palkkatöihin heitä ei enää oteta, eikä uudelleenkouluttautuminenkaan siksi ole mielekästä. Sen sijaan osaamista ja energiaa varmasti tällä porukalla riittää. Eikö yrittäjyys olisi aivan ilmeinen ratkaisu? Yhden hengen toiminimi-elinkeinonharjoittajiksi ryhtyisi moni varmasti, jos yrittäjyydestä rankaiseminen muutettaisiin yrittäjyyteen rohkaisemiseksi. Eikö kannattaisi valjastaa Esson baarien kulmapöytäkommuunit luomaan pieniä asiantuntijayrityksiä ja siirtymään sanoista tekoihin? Tukiviidakosta tuottajiksi? Nuoret, vastavalmistuneet haluavat tehdä itse, intoa ja osaamista riittää. Pitääkö sitä väkisin kampittaa pudottamalla heidätkin tyhjän päälle sillä siunaaman sekunnilla kun erehtyvät luomaan Y-tunnuksen?
Annan muutaman esimerkin. Miksi yrityksen luomisessa pääpaino on pakollisissa maksuissa, verokantoihin rekisteröitymisissä, ennakkoverojen arvioimisessa sun muussa lainsäädännöllä luodussa muurinmurtamisessa – siis jo ennen kuin on mitään näyttöä että yritys tulee elämään? Miksei pääpaino ole uuden yrittäjän liiketoiminnan saattamisessa käyntiin, verkostoitumisen varmistamisessa ja yhteiskunnalta tulevien maksujen siirtämisessä etukäteisistä jälkikäteisiksi? Mediakin voisi lähteä mukaan – aamu-tv:ssä esiteltäisiin ’päivän uusi yrittäjä’, keskusteluohjelmia yrittäjyyden ympärille, yms. Miksei yksinyrittäjälle tai muutaman hengen pikkufirmalle makseta uuden työntekijän sosiaalikuluja vaikka ensimmäisen vuoden ajalta valtion pussista? Arvatkaas syntyisikö työpaikkoja. Nyt mieluummin maksetaan siitä pussista työttömyyskorvauksia. Miksi työttömäksi jäänyt voi saada ansiosidonnaista päivärahaa 500 päivää sohvalla makailusta, mutta sitä samaa rahaa ei saa käyttöönsä jos haluaisikin perustaa oman firman? Miksi yrittäjän omat eläkemaksut ovat ylipäätään pakollisia – eikö sen pitäisi olla yrittäjän itse päätettävissä maksaako itselleen eläkettä vai säästääkö eläkevuosiensa turvaksi vaikka sijoitusasuntoon?
Kauppalehti uutisoi, että viime kuussa maassamme haettiin konkurssiin 251 yritystä, mikä on neljännes enemmän kuin samana aikana vuosi sitten.
Miksi?
