Asuuko meissä jokaisessa pieni viserrin

Viimeviikkoisessa Aku Ankassa Twitter oli osuvasti kääntynyt Visertimeksi – ja poloinen Aku oli jäänyt koukkuun sekä siihen että johonkin arvoitukseksi jääneeseen Pärstäpankkiin. Sinänsä oivallinen seikkailu kirvoitti ajatukset tämänkertaisen blogin osalta tuohon nimenomaiseen visertimeen, Twitteriin. Missä se maassamme menee ja mitä siellä tapahtuu, näin yksityishenkilön ja pienyrittäjän vinkkelistä.

Suomalaisia Twitter-käyttäjätilastoja ansiokkaasti ylläpitävä Toni Nummela  mainitsi juuri kyseisessä visertimessä että suomenkielisten helmikuussa twiitanneiden määrä on jo ylittänyt 65,000 henkilöä. Okei, ei se välttämättä vielä ole kattava otos kaikista suomalaisista, mutta koko ajan kasvava ja, näin väittäisin, keskimääräistä aktiivisempi otos kyllä. Saatan olla väärässä, mutta ainakin itselleni on kyseisessä sosiaalisen median foorumissa muodostunut kuva että sen aktiivikäyttäjissä on sekä auttamisenhalua että positiivisuutta enemmän kuin kansalaisissa keskimäärin.

Sotshin vasta päättyneet olympialaiset olivat mainio osoitus siitä miten perinteinen urheilutapahtuman katseleminen televisiosta on nykyisin rikkaampi kokemus kun katselun ohella voi samalla seurata kanssaihmisten kommentointia tapahtumasta livenä – ja osallistua siihen itsekin. No, myönnettäköön, parissa lätkämatsissa pari maalia meni ohi kun olin juuri niiden syntyessä syventynyt kommentoimaan jotain otteluun liittyvää keskustelua Twitterissä. Mutta hei, sitä vartenhan maalit näytetään heti uusintana.

Yhden tuoreen ja sinänsä mielenkiintoisen indikaattorin Twitterin voimasta toi äskettäinen tomaattimurskahamstraus . Kun julkkiskokki twiittasi tomaattisoseensa reseptin, ja mainitsi siinä ohessa sen ainoan murskan tuotemerkin minkä kastikkeeseensa kelpuuttaa, hävisivät kyseisen merkin murskapurkit suomalaismarkettien hyllyistä alta aikayksikön. Tästä saattaa yksi jos toinenkin vetää omat johtopäätöksensä SoMen potentiaalista tuotteidensa tehokkaan markkinoinnin osalta – tuotesijoittelu elokuvissa tai tv-ohjelmissa tuskin ihan äkkiä johtaa tavaran loppumiseen hyllyiltä.

Yksi Twitterille ominainen ilmiö tuntuvat olevan myös erinäiset parodiaprofiilit. Niin Chuck Norris kuin Matti Nykänenkin ovat selkeästi saaneet jotain merkittävää aikaan, koska esimerkiksi heidän hahmoaan tai lausuntojaan pönkittävillä Twitter-profiileilla on melkoisesti seuraajia. Mutta julkkikset eivät ole ainoita parodian kohteita. Aivan äskettäin Valtion Rautatiet käynnisti oman virallisen Twitter-kanavansa asiakaspalveluun ja –tiedottamiseen, lähestulkoon pakotettuna. VR:n nimissä operoitu parodiatili keräsi piikikkään humoristisella kommentoinnillaan nopeasti niin suuren suosion ja twiittien jatkokierrätystä että yhtiön sisällä ilmeisesti todettiin virallisen profiilin luomisen olevan ainoa keino tilanteen korjaamiseksi. Nyt Kela on samantapaisen parodiaprofiilin riepoteltavana samaisessa kanavassa – seuraamme mielenkiinnolla miten nopeasti myös hakemuskaavakkeiden jättiläinen taipuu omaan, viralliseen Twitter-kanavaan asiakkaiden palvelemiseksi.

Vielä nyt yrityksillä on mahdollisuus erottua tuomalla palveluitaan innovatiivisesti ja fiksusti asiakkailleen Twitterissä – ihan vapaaehtoisesti. Koko ajan lähemmäs tulee kuitenkin se hetki jolloin yhä useamman yrityksen on melkeinpä pakko ’mennä Twitteriin’ koska kaikki kipailijansa jo ovat siellä ja asiakkaansa odottavat saavansa sitä kautta palvelua. Asiakaspalvelun osalta Twitterin yleistyminen on mielestäni hienoa erityisesti siksi, että siinä kanavassa – toisin kuin vaikka yrityksen verkkosivuilla – ei hevillä onnistu staattisen sisällön taakse piiloutuminen ja itsepalvelun tuputtaminen, vaan kanavasisällön joutuu oikeasti miettimään toimialan ja asiakkaiden mukaan lisäarvoa tuottavaksi. Keskusteluihin joutuu osallistumaan, palautettakin tulee saamaan hyvinkin julkisesti, ja siihen reagoiminen on yhtälailla julkista. Sen suurempaa palvelusta yritysten asiakasviestinnän tuomiselle nykyaikaan en heti osaisi kuvitella.

Rekrytointiala on yksi palvelusektori jota Twitter niinikään on jo muuttanut, ja muutos tulee vain kiihtymään. Ensin työpaikkailmoittelu siirtyi printistä nettiin, nyt netissä oleville työpaikkailmoituksille kalastellaan parempaa näkyvyyttä mainostamalla niitä Twitterissä. Yrityksen imagon merkitys parhaiden hakijoiden houkuttelussa vain kasvaa – ja harva asia vaikuttaa yhtä positiivisesti yrityksen imagoon kuin suora ja avoin kommunikaatio asiakkaiden kanssa. Työnhakijoille oman itsensä brändäämiseen, asiantuntemuksensa esiintuomiseen, verkostonsa kasvattamiseen – lue: työpaikan saamiseen – Twitter tarjoaa yhtälailla erinomaisia mahdollisuuksia. Eikä se maksa kuin vaivan. Vaikka henkilön sosiaalisen median päivityksiä ei työnantaja nykyisin hakijavalintojen yhteydessä saakkaan ilman hakijan lupaa lukea, veikkaan että tältä osin pykälät tulevat lähivuosina muuttumaan ja tilanne alkaa kääntyä jopa päinvastaiseksi: työnhakija jolla ei ole ’SoMe persoonaa’ saatetaan mieltää eristäytyneeksi, jopa epäilyttäväksi, ja haastattelut voivat mennä sen vuoksi sivu suun.

On mielenkiintoista seurata, miten nopeasti eri tilaisuuksissa maassamme tulevat yleistymään omat #häshtäg’it. Minkä tyyppisissä tapahtumissa kattavammin ja nopeimmin yleistyvät monitorit puhujankorokkeiden sivuille ja taukotilojen seinille, joissa nekin jotka eivät paikalle päässeet voivat meneillään olevaa, live streamingin kautta netissä seuraamanaansa esitystä kommentoida. Mikä parasta, puhuja voi myös reagoida kommentteihin esityksensä aikana. Toistaiseksi laajin ja samalla toimivin Twitterin hyödyntäminen mitä olen itse ollut todistamassa suuressa yleisötapahtumassa, oli Porin Suomi Areenassa viime kesänä. Lienee luvallista odottaa että ainakaan takapakkia ei siltä osin oteta tulevanakaan kesänä – ehkä kyseinen tilaisuus – nyt kun viime kesän jälkeen suomalaisten twiittaajien määrä on roimasti kasvanut – toimiikin jonkinlaisena suunnannäyttäjänä siihen miten Twitteriä massatapahtumassa tulee hyödyntää.

Yksi twiitti on maksimissaan 140 merkkiä. Se ei ole kovin paljon. Sen sijaan yli 65,000 aktiivista visertimenkäyttäjää alkaa olla riittävästi suurempienkin aloitteiden ja muutosten käynnistämiseen. Oletko mukana?