Tekijä: Santtu Vehosalmi

Ensivaikutelman tekemiseen et koskaan saa toista mahdollisuutta – siinäpä yksi elämänviisaus jonka itse allekirjoitan vain osittain. Ensivaikutelma harvoin on kokonaisvaikutelma – tai ainakaan oikea sellainen. Työpaikkahaastatteluunhan mennään vähän kuin treffeille ja koitetaan antaa itsestä mahdollisimman sen tyylinen mielikuva mitä uskotaan toisen osapuolen etsivän ja arvostavan. Se, miten lähellä näin annettu ensivaikutelma on itse henkilöä ja tämän persoonaa, riippuu monestakin tekijästä – eivätkä vähäisimpiä niistä suinkaan ole henkilön näyttelijänlahjat tai pöydän toisella puolella istuvan henkilön kyky nähdä pintaa syvemmälle.

Työnantajan on uutta avainhenkilöä valitessaan syytä olla melkoisen varma valinnastaan. Ja hakijoiden joukossa voi tietenkin olla yhtä lailla niitä hyviä näyttelijöitä kuin niitä oikeasti kaivatunlaisia persoonia. Mutta miten tunnistaa ja erotella nämä toisistaan? Hakijan referenssejä on tietenkin syytä kysyä ja tarkastaa, vaikka tarjotut referenssit tietenkin ovat niitä joiden hakija uskoo auttavan mahdollisuuksiaan tulla valituksi. Jos haastattelija yhtään epäilee omaa intuitiotaan, kannattaa myös käyttää useampaa haastattelijaa, joista jokaisen voi vaikka sopia etukäteen keskittyvän tiettyihin seikkoihin hakijan persoonassa tai ansioluettelossa.

Koskaan ei kuitenkaan ole haitaksi käyttää validoituja testausmekanismeja joko hakijan työskentelytapojen, stressinsietokyvyn, palveluhenkisyyden, esimiestaitojen tai vaikkapa sen jo mainitun persoonallisuuden testaamiseen. Ei mikään yksittäinen testikään ehdottoman aukoton ole, mutta näin saa ainakin puolueetonta ja riippumatonta, keskenään vertailukelpoista tietoa vaikkapa parhaimpina pitämiensä hakijoiden vahvuuksista kyseiseen tehtävään. Tästä on kovin harvoin haittaa oikean valinnan tekemisessä.

Koska sattuu olemaan niin että rock-maailma on aika merkittävässä osassa omalla vapaa-ajallani, niin suonette että referoin tässä esimerkin tuosta maailmasta. Lemmy Kilmister on varmasti tuttu hammo jokaiselle vähänkään raskaamman rockin ystävälle Suomessakin. Tämä seitsemääkymppiä iältään lähentelevä rock-ikoni pukeutuu edelleen uskollisesti mustiin pillifarkkuihin ja buutseihin, kiertää kolmihenkisen rytmiryhmänsä keulahahmona maailman turuja vetäen hyvin ennalta-arvattavia ja yhtä lailla haluttuja keikkoja tuhatpäisille yleisöille. Ai mitä sitten? No ajatelkaapa avainhenkilöä etsivää työnantajaa jonkinlaisena oman genrensä Motörheadina, jonka pitäisi löytää uusi Lemmy. Ulkoisen olemuksen perusteella löytäminen ei olisi kovin vaikeaa, jopa äänensävyltään samanlaisia kähisijöitä löytyisi jokaisen Motörhead-keikan yleisöstä varmasti kymmeniä. Mutta miten arvioida sitä moniko niistä klooneista tiukan paikan tullen kykenisi astumaan Lemmyn kuuluisiiin buutseihin?

Kannattaa kysyä. Ja kyseenalaistaa. Uuden avainhenkilön valinta, ja uuden työpaikan vastaanottaminen, on molemmille osapuolille iso ja mahdollisesti hyvinkin kauaskantoinen päätös. Usko siihen että tehty päätös on oikea, toivottavasti Istuu tiukassa kuin syylä Lemmyn poskessa:).

Tuon suuntaisia kysymyksiä, tai vähintäänkin ilmeitä, olen saanut kohdata kertoessani lähteneeni juuri yrittäjäksi. Pieni tilannekatsaus: lama-aikaa muistuttava taloustilanne, jossa yritykset ovat huomattavan varovaisia liikkeissään, työvoimaa valitettavan usein saatetaan ulos ovesta, kotitaloudet leikkaavat investointejaan, ja ’parempien aikojen’ ennusteet vaihtelevat suuresti katsojan kristallipallon kirkkauden mukaan.

Yleisellä tasolla on helppo tehdä johtopäätös että tällaisena aikana ainakaan ei kannata perustaa start-up firmaa jonka liikkeelle saaminen hyvinäkin aikoina on perinteisesti hidas ja työläs prosessi, ja riskit epäonnistumiseen merkittävät. Mutta mutta…

Itse näen tässä työmarkkinatilanteessa merkittäviä mahdollisuuksia työllistämispalvelujen tarjoajille.

Tällaisina ’epävarmoina’ aikoina jos koskaan työnantajat haluavat varmistaa että uutta työntekijää valittaessa parhaat saatavilla olevat kandidaatit ovat varmasti mukana hakuprosessissa ja valintapäätös tehdään oikein. Tuossa on jo kaksi Kilimanjaron kokoista mahdollisuutta ’mennä metsään’ parhaista tarkoitusperistä huolimatta. Nykyisellään kun jokaiseen vähänkin houkuttelevaan työpaikkaan on helposti satoja hakijoita, itse hakemusten läpikäyminen ja haastateltavien valinta on jo melkoinen prosessi. Ja mitä jos hakemuksen laatimisessa tai julkaisussa menikin jotain poskelleen niin että juuri ne kaivatunlaiset hakijat jäivät vallan saavuttamatta?

Toinen merkittävä mahdollisuus tuleekin sitten työntekijöiden taholta. Työttömien työnhakijoiden määrä on kasvussa – ja mitä enemmän se kasvaa, sitä suuremmaksi käy yksittäisen työnhakijan tarve erottua massasta omien työnsaantimahdollisuuksiensa parantamiseksi. Varsinaisten työttömien lisäksi uuden työpaikan hakua ainakin vakavissaan suunnittelevat tyypillisesti myös nykyisen työpaikkansa toistuviin YT-neuvotteluihin leipääntyneet tai muuten uramahdollisuuksiinsa uskonsa menettäneet eri alojen ammattilaiset. Tämä porukka on usein valikoivampaa hakemiensa tehtävien suhteen kuin työttömät – ja samalla heidän joukossan helposti on sitäkin varteenotettavampia hakijoita niihin tehtäviin joihin he hakevat. Työttömänä tai muuten uusien haasteiden haussa – omien vahvuuksien tunnistaminen ja oikeanlainen korostaminen, sosiaalisen median osaava hyödyntäminen haun tukena, ja suhteiden käyttäminen jalan saamiseksi ovenrakoon ovat kaikki seikkoja joissa henkilökohtainen sparraaminen oman työnhaun tueksi tuo paitsi itsevarmuutta myös mahdollisesti kokonaan uusia näkemyksiä oman uran mahdollisiin seuraaviin siirtoihin.

Suomen hallitusta on paljon kritisoitu sekavasta päätöksenteosta ja osin suorastaan väärien päätösten tekemisestä. Olkoon niin. Itse uskon kuitenkin oman panoksen merkitykseen niin työllistymisen eteenpäinviemiseen kuin asioihin vaikuttamisessa yleensäkin. Antaa hallituksen rakentavaa pitemmällä aikavälillä yritystoimintaa ja ihmisten työllistymistä tukevaa politiikkaa – me iSearch Oy:ssä teemme voitavamme auttaaksemme mahdollisimman montaa työnantajaa ja työnhakijaa löytämään toisensa tässä ja nyt! Ja kyllä – pieni annos hulluuttakin on joskus välttämätöntä:).